OPINTOKLUBI

Yhteisön blogi opiskelemisesta, oppimisesta ja tuetusta opiskelusta

Stressi ja oppiminen

Yleistä
Stressi on tuttua meille kaikille. Se on aina läsnä, kun jokin on meille tärkeää. Siten stressi on välttämätöntä selviytymiselle ja edellytys mielekkäälle elämälle. Hyvänä boostinakin alkanut stressi voi kuitenkin kääntyä negatiiviseksi ja oppimiskykyä rajoittavaksi liiallisena tai liian pitkään jatkuneena. Koska kaikki kokevat enemmän tai vähemmän stressiä kohdusta hautaan saakka, jokainen on tavallaan aiheen kokemusasiantuntija. Näin on itsenikin kohdalla. Lisäksi olen saanut aiheesta tietoa itseopiskelemalla ja osallistumalla erilaisiin hoidollisiin ja muihin ryhmiin. En kuitenkaan ole missään nimessä varsinainen asiantuntija, vaan tämä teksti kuvaa subjektiivista ymmärrystäni stressistä ja sen vaikutuksesta oppimiseen ollessani vajaat kahdeksan vuotta yliopisto-opiskelija insinöörialalla.

Hyvä stressi
Täysin stressitöntä tilaa ei ole olemassa tavallisella, terveellä henkilöllä, vaikka lähelle sitä onkin mahdollista päästä rentoutumalla tilaan, jossa tietoinen mieli on tyhjä ajatuksista. Ilman stressiä olo on paitsi rentoutunut myös unelias ja välinpitämätön. Stressipiikki iskee tavallisesti heti, kun jotain mielenkiintoista tai mieltä kiihottavaa havaitsee tai ajattelee. Stressi onkin tarkoituksenmukainen keino virittää keho, jolloin toiminta-, ajattelu- ja keskittymiskyky paranevat hetkellisesti. Stressireaktiossa sympaattinen hermosto aktivoituu, jolloin erilaiset välittäjäaineet, asetyylikoliini, noradrenaliini ja adrenaliini, niin sanotusti potkaisevat koneen käyntiin rennon oleilun aikaiselta tyhjäkäynniltä.
Tällöin tunnet olosi virkeämmäksi ja energiseksi. Sinuun iskee hyvänolontunne ja tunnet vähemmän kipua. Lisäksi pystyt keskittymään käsillä olevaan tehtävään monin tavoin paremmin: ajatukset pysyvät paremmin kasassa, fyysinen näkökenttä kapeutuu ja kuulo muuttuu valikoivaksi. Kokemus asioiden tärkeydestä kasvaa, jolloin tehtävässä eteneminen tai ainakin sen valmiiksi saaminen tuottavat mielihyvää. Jopa päätöksentekokyky paranee, kun tärkeät asiat ovat voimakkaamman tunnekokemuksen vuoksi kirkkaina mielessä.
Näin siis on kunhan stressireaktio ei ole liian voimakas ja kokemus tilanteen hallinnasta säilyy ja jopa kasvaa. Kaikki tämä tehostaa valtavasti oppimiskykyä. Alla olevaan kuvaan olen hahmotellut käsitykseni stressin vaikutuksesta oppimiskykyyn. Kuvattu positiivinen, oppimiskykyä tehostava stressi koetaan käyrän nousevalla (vasemmalla) puoliskolla lähellä lakipistettä sekä hieman sen jälkeen, kun käyrä lähtee laskemaan. Oppimiskyky heikkenee, kun stressi kasvaa liian suureksi.

Stressin aiheuttamat ongelmat
Stressistä tulee herkästi ongelmia, kun se on liian voimakasta tai pitkäkestoista. Kroonistuneen stressin takia ihminen ei enää palaudu, vaan uupuu ja arjesta tulee pelkkää selviytymistä. Nukkuminen häiriintyy ja päätöksentekokyky ja pitkäjänteisyys kärsivät. Stressihormonit aiheuttavat monenlaisia fyysisiä oireita ja voimakkaan stressin jatkuessa vuodesta toiseen jopa elimellisiä ongelmia ja sairauksia. Ennen kaikkea liiallinen stressi huonontaa yleistä elämänlaatua, vaikeuttaa sosiaalia suhteita ja estää elämästä sellaista elämää kuin kokija haluaisi.
Toisaalta lyhytkestoisenakin stressi voi saada olon tuntumaan äärimmilleen paineistetulta ja johtaa ahdistuneeseen olotilaan ja jopa paniikkiin. Tällöin aiemmin hyödylliset vaikutukset muuttuvat kielteisiksi. Erilaisten suojamekanismien takia ihminen voi lamaantua täysin, jolloin hän sulkeutuu ulkoiselta maailmalta. Perinteinen stressireaktion tuoma fight–flight–freeze-valikoima typistyy vaihtoehtoon freeze, ’jähmety paikoillesi’. Usein pelko epäonnistumisesta kasvaa ja sitä vältelläkseen henkilö ei tee varsinaista päätöstä luopua esimerkiksi opintotehtävästä, mutta alkaa kohdistaa aktiivisesti keskittymisensä muihin tekemisiin, kuten siivoamiseen. Toisaalta kieltäessään itseltään tällaiset sivupolut ja pakokeinot henkilö alkaa hyppiä ajatuksesta toiseen pakonomaisesti ja menettää stressireaktion mahdollistaman parantuneen keskittymiskyvyn ja energian.

Miten kohdata ongelmat
Miten sitten tukea ”hyvää stressiä” ja rentoutumista? Itse olen kokenut keskeiseksi keinoksi treenata taitoa olla läsnä niin opiskeluhetkellä kuin etenkin vapaa-ajalla. Vapaa-aikaan ja muiden velvoitteiden hoitoon käytettyyn aikaan eivät kuulu opiskelutehtävien murehtiminen. Käytän itse tarvittaessa aikaa ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista opiskelutehtäviin liittyvään ahdistuksen purkuun sekä kyseisen työskentelykerran tarkempaan suunnitteluun. Muuten tehtävään liittyvä ahdistus ja käytännön seikat hiipivät mieleen muulla ajalla väkisinkin. Kannattaa myös selvittää itselleen epämääräiset kohdat tehtävissä, koska ne stressaavat herkästi, kun ei ole varma, mitä itseltä odotetaan. Paitsi opiskelun ulkopuolisella ajalla, negatiivinen tunnekuorma ja huono suunnittelu vaikeuttavat keskittymistä myös opiskelun aikana.
Tekemisen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon, että työ- ja opiskelutehtävät eivät ole liian haastavia tai kuormittavia kognitiivisella tai tunnetasolla. Ulkopuolelta tulee kyllä aina raamit ja vaatimuksia tehtävien ja aikataulun mukaan, mutta nämä ovat kuitenkin siinä mielessä ohjeellisia, että niistä voidaan usein joustaa, kunhan vain lähestyy tehtävästä vastaavaa asiallisesti ja hyvissä ajoin. Tällainen proaktiivinen lähestyminen on huomattavan paljon helpompaa, kunhan on ensin tehnyt itselleen selväksi, kuinka paljon aikaa ja energiaa tehtävä tosi asiassa vaatii ja mitkä ovat omat senhetkiset todelliset resurssit. Vaikka eteneminen tuntuisi hitaalta, tehtävä tulee todennäköisemmin valmiiksi ja vähemmällä stressillä.
Suunnitelmiin tulee aina toki muutoksia eikä aina pysty arvioimaan voimavarojaan oikein. Tästä selviää jälleen olemalla yhteydessä kurssivastaavaan tai muuhun asiaa hoitavaan tahoon. Olennaista on oman jaksamisen kuulostelu ja kuormittumisen merkkien tunnistaminen. Näihin liittyviä käsitteitä ovat itsetuntemus ja itsemyötätunto: elämä helpottuu huomattavasti, kun oppii suhtautumaan itseensä lempeästi, kuten tekisit hyvälle ystävällesi. Positiivinen, kannustava sisäinen puhe ja joustava ajattelu ovat avaimet kehittymiseen ja onnelliseen elämään. Tärkeää on myös nähdä asioissa positiiviset puolet ja suhtautua luottavaisesti tulevaan. Vaikka vastoinkäymiset kuuluvat elämään, niin tärkeimmät asiat elämässä, kuten läheiset ihmissuhteet ja oma osaaminen, ovat usein luonteeltaan pysyviä. Elämä kantaa.
Jaksamisen kannalta keskeistä on ponnisteluiden ja palautumisen välinen suhde. Palautuminen vaatii aikaa kalenterista useasti päivässä sekä luonnollisestikin riittävät yöunet. Ponnisteluihin kuuluvat niin fyysinen, tunnetason kuin kognitiivinenkin rasitus. Kaikesta tästä kuormituksesta palautuminen ei tapahdu itsestään vaan sitä pitää opetella. Kerron oman elämäni esimerkin rentoutumisen opettelusta, mistä jotkut ehkä tunnistavat itsensä. Elin joitakin vuosia sitten elämää, jossa olin kyllä varannut aikaa levolle, rentoutumiselle ja mukavalle puuhailulle. Jossain vaiheessa aloin kuormittua enemmän opinnoista ja vapaa-ajalle hankkimistani velvoitteista enkä enää osannutkaan rentoutua sille tarkoitettuna aikana. Rentoutuminen ei tapahdu käskemällä. Olin sekä haalinut liikaa tekemistä että luonut itselleni liikaa paineita laadun suhteen. Yritin olla kovin tehokas opiskelutunteinani, jotta minulle jäisi aikaa kaikelle muulle. Tämä johti kuitenkin siihen tämän kappaleen alussa mainittuun ilmiöön, että koulujutut ja aikataulujen suunnittelu pyörivät vähintään alitajuisesti mielessäni vapaa-ajalla. Koin suorastaan tyytyväisyyttä, että sain ikään kuin ilmaiseksi ratkottua ongelmia. Eihän niihin kulunut varsinaista opiskeluaikaa. Toinen paha tapani oli ajatella, että on aina kotiin päin, jos teen opintoja ekstraa, eli vapaa-ajalla, jossa ei ollut suunniteltua tekemistä. Tämä sekoitti entisestään kokemustani opiskeluajasta ja ajasta, jolloin minun ei kuulu ajatella opintoja. Minun piti oppia, että opintojen pohtiminen ja tekeminen vapaa-ajalla eivät ole millään muotoa positiivisia asioita, vaan minulta odotetaan silloin kaikkea muuta, jotta opiskelukykyni säilyisi pitkällä tähtäimellä. En väitä, että tämä tapa toimia sopii kaikille, mutta itselleni se on ollut selvä parannus aiempaan.
Stressin kokemiseen liittyy monenlaisia tunteita, jotka vaihtelevat henkilöstä ja tilanteesta toiseen. Joku tasapainoilee häpeän ja ylpeyden kokemusten kanssa miettien, mitä muut ajattelevat, jos epäonnistuu. Joku toinen kokee pelkoa, kolmas onnistumisen tunteita. Jotta stressaavan suoritustilanteen voisi kokea mielekkääksi sen miellyttävyydestä riippumatta, on tärkeää, että toimii arvojensa mukaisesti. Se taas edellyttää niiden hahmottamista edes jollain tasolla. Toinen tärkeä seikka tarkistaa on haasteiden sopiva taso. Kuka tahansa stressaantuu valtavasti ja ajautuu tunneaallon vietäväksi, jos kokee, ettei selviä itselleen tärkeistä asioista. Tehtävän voi onneksi aina pilkkoa pienempiin osiin. Niin pitää tehdä niin kauan, että kokee selviävänsä.
Mieltä painavat tai muuten askarruttavat asiat on hyvä saada käsiteltyä itsekseen pohtien tai jonkun kanssa. Sosiaaliset kontaktit ovat erittäin tärkeitä. Tärkeimpinä niistä ovat yleensä kaverit, puoliso, perhe ja vaikka lemmikit. Kokemus suoriutumisesta riippumattomasta rakkaudesta ja välittämisestä sekä hyväksytyksi- ja ymmärretyksi tulemisesta ovat kaiken ydin. On selvää, että työskentely tai opiskelu stressaavat, jos koet oman arvosi ihmisenä voivan murentua, jos suoriudut heikosti tehtävistäsi.

Kuva 2. Sopiva stressitaso ja vastaava toiminta- ja oppimiskyky opiskelun ulkopuolisella ajalla (1) ja opiskellessa (2).

Lisäsin alkupuolella esittämääni kuvaan alueet 1 ja 2. Nämä kuvaavat karkeasti mielekästä stressin määrää pitkin päivää. Alueella 2 tulisi sijaita se tekeminen, joka on korkealla tärkeyslistallasi ja joka on kognitiivisesti haastavaa tai muuten stressaavaa. Itselläni tämän täyttää tällä hetkellä opiskelu, myöhemmin toivottavasti työ. Stressin määrä vaihtelee alueella 2 jonkin verran, mutta liikkuu välillä, jolloin toiminta- ja oppimiskyky ovat parhaimmillaan. Suurin osa muusta päivästä kuluu alueella 1, jolloin toimintakyky voi olla hetkittäin korkeakin, mutta on enimmäkseen matalampi kuin opiskellessa. Stressitasot ovat keskimäärin selvästi matalammalla. Tämä tarkoittaa itseni kohdalla, että harrastuksiksi on valikoitunut aiempaa rauhallisempaa ja ennen kaikkea vähemmän kunnianhimoista puuhaa. Toki välillä on tarkoituksenmukaista tai väistämätöntä poiketa erittäin rentoutuneeseen tai korkeastressiseen tilaan, jolloin toimintakyky on hyvin alhainen. Tärkeintä on kyky palautua takaisin.

Lopuksi
Stressi vaivaa meistä jokaista, mutta myös helpottaa elämäämme suunnattomasti. Sen kanssa kaverustuminen vaatii ymmärrystä siitä ja itsestä. Pitääkseen stressin sopivalla tasolla täytyy oppia jaksamisensa rajat ja miten tunnistaa ne sekä oppia toimimaan ja ajattelemaan asioista joustavasti. Vapaa-aikaan ja palautumiseen kannattaa panostaa ajallisesti ja laadullisesti. Puuhaile silloin jotain mukavaa ja vietä aikaa läheistesi kanssa. Ajanhallintaa ja priorisoimista on hyvä treenata ja arvojaan tarkastella aina silloin tällöin. On hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja valittava, mihin haluaa panostaa. Vänrikki Koskelaa lainatakseni: Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat. Tämä on mielestäni oiva ohje elämään.

Saana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: