OPINTOKLUBI

Yhteisön blogi opiskelemisesta, oppimisesta ja tuetusta opiskelusta

Opiskelija: Itsemyötätunto ja jaksaminen

18.4.2018 vietetään ensimmäistä kansallista Opiskelijan mielenterveyspäivää, jonka lanseeramista kampanjoidaan kahden viikon ajan teemalla Myötätunnosta hyvinvointia. Helsingin klubitalo aloittaa kampanjoimisen julkaisemalla jäsenensä ja 3. vuoden yliopisto-opiskelijan kokemuksen siitä, kuinka itsemyötätunto ja jaksaminen voivat kulkea käsi kädessä.

Opiskelijat ovat usein ihmisiä, jotka arvioivat itseään ja itsetuntemustaan sen mukaan, miten paljon saavat aikaan, ja minkä verran saavat suoritettua. Olin hyvinkin sellainen luonteeltani, kun aloitin opiskelut yliopistossa Helsingissä.

Ensimmäisenä lukuvuotenani oli käytössä kokeilu, jossa opiskelijoille annettiin yliopisto-opinnoissa  ohjaava, valmis lukujärjestys. Luentoja oli merkitty jokaiselle päivälle aamupäivästä iltapäivään ilman hyppytunteja. Tämä tuntui vähän kummalliselta, ja erosi kovasti siitä mielikuvasta, joka minulla oli yliopisto-opiskelusta. Klubitalolla tapaamani opintoneuvoja hieman varoitteli minua, koska hänen mielestään luentoja ja kursseja oli varsin paljon, ottaen huomioon, että opiskelin kuntoutujana, eli jossain mielessä ”puolikuntoisena”. Kohauttelin hartioitani, ja olin sitä mieltä, että näin  on nyt tehtävä, koska  lukujärjestys on meille annettu.

Ensimmäinen syksy kului aika sumussa. Kaksi koko opintojen vaativinta kurssia oli heti ensimmäisellä jaksoilla. Opintopisteet tuntuivat olevan tiukassa, ja kaikkia kursseja en saanut suoritettua valmiiksi. Koetin kysellä opiskelutovereilta, mitä mieltä he olivat opintotahdista. Osa heistäkin oli hieman hämmentyneitä, mutta kukaan ei kunnolla kyseenalaistanut tilannetta. Ensimmäisenä keväänä aloin havahtua tarkastelemaan omaa jaksamistani  ehkä vähän enemmän omilla ehdoillani. Alun alkaenkaan en oikeastaan tuntenut kilpailevani muiden opiskelijoiden kanssa, vaan enemmänkin itseni kanssa ja sen kanssa, pystynkö suoriutumaan minulta odotetuista tehtävistä ja kursseista.

Minulle jaksaminen kulkee käsi kädessä mielekkyyden kokemisen ja tuntemisen kanssa. Kun koen elämässä riittävästi mielekkyyttä, jaksan paremmin negatiivisia tilanteita, stressiä sekä haasteita. Mielekkyyden kokeminen on henkilökohtaista. Se voi sisältää monenlaisia asioita. Opinnoissa aloin löytää mielekkyyttä,  kun  tajusin hidastaa tahtia ja alentaa vaatimustasoani sen suhteen, miten paljon pitää kerrallaan suorittaa. Tahdin hidastaminen mahdollisti myös asioiden syvemmän  tarkastelun niin, että lukemisesta ja tekemisestä pystyi nauttimaan enemmän.

Ainakin pari opiskelututuistani joutui pitämään sairastelun takia taukoa opinnoista. Joillain tämä tarkoitti esimerkiksi masennuksen uusimista tai muuta psykiatrista oirehdintaa ja loppuun palamista. Tästä nyt ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, mutta ainakin jonkun verran on varmasti vaikuttanut tuo ensimmäisen syksyn vaatimustaso, ja tunne siinä epäonnistumisesta.

Opiskelija, pidä itsestäsi huolta ja säädä itse omat odotuksesi ja vaatimustasosi. Muista myös, että niitä voi muuttaa matkan varrella. Kaikilla on erilaisia kausia, jolloin välillä jaksaa enemmän, välillä suoriutuu ehkä vähän huonommin. Joskus voit lisätä jonkun kurssin, ja toisaalta joskus on tarpeen pudottaa joku pois, jotta suoriutuisi peruskursseista. Uskon myöskin rutiiniin. On tehokkaampaa suoriutua vähemmästä määrästä opintoja, mutta niin, että opiskelee koko ajan sen  verran, ettei synny taukoja. Tällöin kehittyy rutiineja, jotka edesauttavat onnistumista ja onnistumisen kokemista. Lukeminen  ja kirjoittaminen ovat kumpikin taitolajeja, ja niissä harjaantuu tekemällä.

Jätä aikaa muullekin kuin opiskelemiselle ja opintopisteiden laskemiselle. Jotkut käyvät kiinnostavissa näyttelyissä, leffoissa tai lukevat erilaista kirjallisuutta. Toiset pelaavat videopelejä. Kaikki tällainen tekeminen, mikä tuntuu mielekkäältä lisää jaksamista. Koeta kiinnostua uusista erilaisista asioista. Harrasta jotain. Kaikki tällainen vaikuttaa positiivisesti vointiin,  jaksamiseen ja  mielekkyyden kokemiseen.  Joskus on tarpeen myös kiskoa peitto korviin ja mököttää päivä.

Kuntoutujana koen itse, että minun täytyy lukea ja valmistautua opintoihin ehkä enemmän kuin keskiverto-opiskelijan. Muistini ei ole ihan yhtä hyvä kuin noin yleensä, mutta kun saan edetä hitaammalla tahdilla, pystyn myös nauttimaan uusista asioista enemmän kuin niska limassa kursseja suorittamalla. Ennätän ikään kuin nauttia maisemista matkan aikana.  Ja siitähän loppupeleissä on kyse. Tavalla tai toisella.

Anna A-M

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: