OPINTOKLUBI

Yhteisön blogi opiskelemisesta, oppimisesta ja tuetusta opiskelusta

Valoa tunnelin päässä

Aloitan ensi viikolla kasvatusalan tutkinnon koulutuksen Helsingissä. Kyseessä on vuoden kestävä koulutus, johon kuuluu useita työssäoppimisjaksoja. Opintojen aloittaminen pitkän kuntoutusajan jälkeen on minulle henkilökohtainen voitto, mutta tunteeni ovat ristiriitaisia. Ensinnäkin olen innostunut menemään koulun penkille maanantaista keskiviikkoon aamukahdeksasta kello kolmeen. Sitten minulla on viikko-ohjelma, koulussa tapaa uusia ihmisiä ja tiedossa on uusi tutkinto. Tiedän jo valmiiksi, että yksi ammattitutkinto ei tule riittämään minulle, mutta mikä tulee olemaan seuraava etappi? Tietääkseni kyseisellä alalla on töitä riittävästi. Pelkkä työssä oleminen piristäisi minua ja saisin vihdoin työtodistuksen pitkästä työsuhteesta. Voihan olla, että työskentely ammattitutkinnon avulla kasvatusalalla on minulle tarpeeksi haastavaa. Ja tämä ammattitutkinto, jonka pitäisi olla välietappi, onkin lopullinen saavutus. Vuodet ovat vierineet masennuksen varjossa eikä aina ole luvassa sitä mitä haluaa. Minä olen aina pitänyt haastavista tehtävistä, mutta ehkä vaadin itseltäni liikaa.

Hain tähän ammattitutkintokoulutukseen nyt ensimmäistä kertaa. Kahtena viimeisenä vuotena ja tänä keväänä olen pyrkinyt yliopistoon jo toista maisterin tutkintoa tekemään. Nyt minua harmittaa se, että olen antanut vuosien vieriä enkä ole ollut tarpeeksi nöyrä tai kykenevä hakeutumaan muuhun koulutukseen. Lisäksi mieltäni painaa se, että olen viettänyt viisi vuotta yliopistossa enkä tule ehkä tarvitsemaan aiemmin tekemääni tutkintoa tulevaisuudessa. Toki maisterin tutkinnon suorittaminen osoittaa hyvää oppimiskykyä ja tein sen vain ja ainoastaan itseäni varten. Mielessäni on päivittäin paljon ideoita sen suhteen, mitä tässä tulee käymään. Näen jo valoa tunnelin pässä, sillä tulevaisuuteni näyttää olevan tapahtumarikas eikä minun tarvitse enää jäädä kotiin lepäämään. Yksi asia on varma eli se, että ammattitutkinto tulee valmiiksi aikataulun mukaisesti ensi kevään lopulla ellei tapahdu jotain yllättävää ja harvinaista.

Ammattitutkinnosta voi olla hyötyä, jos haen ammattikorkeakouluun. Onko työssä oleminen seuraava etappi vai olisiko minun mahdollista olla töissä ja opiskella lisää. Tässä näitä mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Ammattitutkinnon tehtyäni olen pätevä tekemään työtä kasvatusalalla, eli myös palkka on hieman korkeampi ja saan pitempiä työsuhteita kuin nyt, kun en ole pätevä. Eniten toivon salaa, että teen ihmeellisen oivalluksen ja selviän yliopiston pääsykokeista. Olen haaveillut yliopistossa tietystä tutkinnosta jo kauan, mutta elämäntilanteet ovat muuttuneet ja olen luopunut haaveen toteuttamisesta. Tässäkin kohtaa elämää haave tuntuu etäiseltä ja enemmin löydän työn, jossa hyötyisin yleisesti maisterin tutkinnosta ja ammattitutkinnosta, vaikka alat eivät liity toisiinsa.

Joskus vuosia sitten en ymmärtänyt, että humanistinen ja kasvatusala kiinnostavat minua eniten työssä olemisen kannalta. Hain elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselle. Suoritin opinnot helposti ja mielenkiintoni opiskelua kohtaan säilyi siitä huolimatta, että sairastuin vakavasti vuotta ennen valmistumista. Ehkä minun tarvitsee vain myöntää itselleni, että ei elämä ole ollut hullumpaa ja nyt on aika mennä eteenpäin.

Ensi viikolla tulen viettämään kolme päivää koulussa ja kaksi päivää on etäopiskelua. Toivottavasti pääsen käymään Klubitalon opintoryhmässä joka toinen torstai, jos en joka kerta, niin ainakin välillä. Klubitalolta saa tukea, vaikka menen opiskelemaan. Jatko-opintoja miettiessä voin ottaa yhteyttä opintovalmentajaan. Olemme jo selvittäneet monta asiaa, jotka liittyivät pääsykokeisiin valmistautumiseen. Se mille kukaan ei osannut tehdä mitään, oli stressi. Työssäoppimisjaksojen aikana voin olla yhteydessä työvalmentajaan. Klubitalolla on paljon kivoja ohjaajia ja jäseniä. Tässäpä tämä kirjoitus onnistumisen ilosta ja siitä kuinka päästä uudelleen alkuun, kun alanvaihto on mielessä. Jos siihen liittyy myös kuntoutuminen pitkästä masennuksesta, niin aina parempi. Nyt halaan ja kiitän itseäni siitä, että olen ollut ahkera.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: