OPINTOKLUBI

Yhteisön blogi opiskelemisesta, oppimisesta ja tuetusta opiskelusta

Vieraskynä Lahden klubitalolta

Tarve oppia uutta virtaa sisälläni.

Vahingoista, suruista ja iloista voin oppia elämästä,

mutta vain koulusta voin saada oikeanlaisia eväitä matkallani

kohti yliopistoa ja unelmiani.

Syksy lähenee ja pian ensimmäistä kouluvuottaan aloittavat lapset seisovat kauniissa jonoissa ala-asteen ovien edessä. Kellot soivat ja on aika astua ensimmäistä kertaa suureen opinahjoon ja tiedon viidakkoon.

Samalla seikkailulla minäkin olen. Koulut jäivät aikanaan kesken sairastelujen myötä ja niin sitä yllättäen huomaakin olevansa yli kolmekymmentä ja unelmat odottavat ottajaansa.

Niin minä aloitin viime keväänä lukion uudestaan.

Jännitin ja puhkuin intoa kuin kuka tahansa ekaluokkalainenkin. Silti pelkäsin riittäisivätkö taitoni, ja kuinka kävisi jos en jaksaisikaan. Päivät kuluivat ja koulu tuntui hyvältä, vaikka jokainen päivä oli yhtä jännittävä kuin ensimmäinenkin. Ensimmäiset kokeet vuosiin herättivät minussa kauhua. Olihan kyseessä kuitenkin nyt tietynlainen tulikoe, pystynkö minä tähän ja olenko edes oikeassa paikassa. Kokeiden jälkeen piinaava odottelu ja tulokset olivatkin parempia kuin uskoinkaan. Pääsin läpi -ja kirkkaasti!

Uusi jakso alkoi ja niin se lähtikin sujumaan. Kevät meni oppiessa vähän uutta ja vähän vanhaakin. Tavataanhan sitä sanoa, että kertaus on opintojen äiti. Sillä logiikalla siis pari tuttuakin kurssia tuli käytyä.

Kesäloman alettua olin onnellinen. Koulu kuluttaa eri tavalla voimia aikuisena, kuin nuorena untuvikkona. Olin yllättynyt, kun viimeisetkin adrenaliinit poistuivat kehostani ja huomasin olevani väsynyt. Koulu antaa paljon, mutta jos ei ymmärrä lepopäivien tärkeyttä, sitä huomaa uuvuttaneensa itsensä, ja pahasti. Viikonloput ja lomat eivät ole vain työntekoa varten, vaan myös latautumiseen.

Näillä eväillä ja tiedoilla odotankin nyt alkavaa syyslukukautta. Olen levännyt ja oppinut arvokkaan läksyn: minulla on oikeus levätä, ei ole aina pakko suorittaa ja olla liikkeessä. Muutamalla kurssilla kerrallaan etenen, rajoitan turhaa työtä pois ja otan rauhallisesti. Jos näin pitkään koulu odotti minua, niin ehkäpä minäkin voin hiukan kevyemmin edetä  -ja tällä kertaa viedä aloittamani matkan loppuun saakka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: