OPINTOKLUBI

Yhteisön blogi opiskelemisesta, oppimisesta ja tuetusta opiskelusta

Klubitalolta opiskelemaan

Opintovalmentaja pyysi erästä opiskelevaa jäsentä kirjoittamaan polkunsa opintoihin tällä hetkellä työstettävää Klubitaloverkoston käsikirjaa varten. Julkaisemme artikkelin myös blogissa, koska uskomme sen olevan kannustava myös muille. 

Olen 30-vuotias mies ja olen käynyt Klubitalolla vuodesta 2007. Olin ollut pari vuotta kuntoutuksessa, kun hoitohenkilökunta ehdotti Klubitalolle hakeutumista. Minulla ei juurikaan ollut ennakkokäsityksiä siitä, mistä Klubitalossa on kyse ja millaista siellä olisi. Alun hämmennyksen hälvettyä siellä käyminen alkoi kuitenkin tuntua luontaiselta ja helpolta.

Ennen kuin tulin Klubitalolle, olivat sosiaaliset tilanteet minulle aika haasteellisia. Esimerkiksi uudessa porukassa tuntui, että olen lähtökohtaisesti muita alempana, ja minun täytyy jotenkin ansaita muiden hyväksyntä. Klubitalolla tätä tunnetta ei kuitenkaan tullut, sillä tiesin muidenkin jäsenten olevan kuntoutujia ja koin olevani samalla viivalla heidän kanssaan.

Kouluhistoriani ja sairastuminen

Pääsin peruskoulusta vuonna 2000. Opiskelu ei missään vaiheessa peruskoulua juurikaan kiinnostanut, joskin tulin kyllä koulukavereiden kanssa toimeen ja siinä mielessä peruskoulu oli mukavaa aikaa. En lukenut kokeisiin enkä tehnyt läksyjä, sillä se ei koskaan tuntunut tarpeeksi mielekkäältä tai kiinnostavalta. Kuulin kyllä usein, kuinka tärkeää koulunkäyntiin keskittyminen tulevaisuuden kannalta olisi. En kuitenkaan välittänyt siitä, kuinka se mahdollisesti näkyisi elämässäni joskus määrittämättömän pitkän ajan päästä.

Kun pääsin peruskoulusta, suhtautumiseni opiskeluun ei ollut muuttunut, ja ensimmäisten sairauden oireiden ilmaantuminen mutkisti asiaa entisestään. Äitini sysäämänä hakeuduin kuitenkin merkonomilinjalle, josta valmistuin vuonna 2003. En kuitenkaan missään vaiheessa kokenut kaupallista alaa omakseni, ja kävin tuota koulua lähinnä velvollisuudentunnosta.

Merkonomiopintojen jälkeen en ollut moneen vuoteen oikein missään. Hain näennäisesti töitä, mutta sairauteni paheneminen etäännytti minua siitä ajatuksesta, että voisin käydä töissä tai opiskella. Mietin, että aikaa menee ikään kuin hukkaan, kun en opiskele mitään enkä ole töissä. Sairastelu vei kuitenkin noista ajatuksista voiton. Ensin tilanne paheni siihen, etten päässyt oikein mihinkään kotoa, ja lopuksi päädyin kuntoutusosastolle ja sieltä kuntoutuskotiin. Kuntoutuksessa tehtiin iso työ sen eteen, että kykenisin ahdistukseltani ylipäänsä menemään paikasta toiseen.

Klubitalolta aikuislukioon

Kuntoutuksessa tuotiin siis esille ajatus Klubitalosta. En erityisemmin innostunut tuosta ajatuksesta, mutta Klubitalolle menemistä pidettiin tärkeänä askeleena kuntoutumisessani, joten suostuin siihen. Tutustumisen, haastattelun ja perehdytyksen kautta pääsin Klubitalon jäseneksi vuoden 2007 syksyllä. Aloin käymään talolla joitakin kertoja viikossa. Osallistuin työpainotteiseen päivään aika aktiivisesti. Tein pitkään varsinkin erästä tiettyä tehtävää, jossa kirjataan Klubitalolla kävijöiden tulo- ja lähtöajat tietokoneelle. Tuo tehtävä oli hyvin mekaaninen ja koin sen melko puuduttavana, mutta se toi päiviini sellaista rutiinia, jota minulla ei ollut moniin vuosiin ollut lainkaan. Minulla oli nyt paikka, johon mennä ja siellä jotain mitä tehdä, eikä tuo tekeminen liittynyt sairauteeni mitenkään. Se oli pieni mutta tärkeä muutos.

Vuonna 2008 menin siirtymätöihin UPM Kymmenelle. Työ ei ollut minulle ehkä kaikista mielekkäintä, mutta se oli kuitenkin hyvä kokemus. Sain itseluottamusta, kun kykenin käymään töissä ajallaan ja minut hyväksyttiin osaksi työyhteisöä. Etenkin kokemus siitä, että tulen työpaikalla ihmisten kanssa toimeen ja kykenen heidän kanssaan yhteistyöhön, oli tuossa vaiheessa arvokas.

Vuonna 2009 Klubitalolla käynnistyi tuetun työn ELY-projekti. Ensimmäinen projektia varten talolle tullut työntekijä alkoi pitämään ryhmää, jossa pohdittiin työllistymis- ja opiskeluasioita. Ryhdyin käymään tässä ryhmässä, ja sen aikana minulle aukesi mahdollisuus päästä uuteen siirtymätyöhön Hakaniemen S-Marketiin. S-Market osoittautui minulle kaikin puolin hyväksi paikaksi. Vaikka työ oli yksinkertaista, se tuntui mielekkäältä ja siihen liittyneet asiakaskontaktit olivat minulle erityisen mieluisia tilanteita. Tulin hyvin toimeen sekä työkaverien että asiakkaiden kanssa, ja sain pärjäämisestäni paljon itseluottamusta.

Siirtymätyöt antoivat minulle etenkin sosiaaliselta kannalta tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Yhteisöllisyys on aina ollut minulle haasteellista, ja olen siksi suuntautunut yksinoloon sen sijaan. Siirtymätyöt pakottivat minut tuon mukavuusalueen ulkopuolelle, ja kun selvisin tilanteista kunnialla, se antoi itseluottamusta kohdata sosiaalisia tilanteita jatkossa.

Vuonna 2012 aloin miettimään opiskelun mahdollisuutta, ja toin tämän esille tuetun työn projektityöntekijän kanssa keskustellessani. Ensimmäistä kertaa tunsin aitoa halua opiskeluun. Tällä kertaa opiskelisin oman motivaationi ajamana sen sijaan, että vain täyttäisin muiden odotuksia siitä, että tekisin edes jotain elämälläni. Kartoitimme yhdessä projektityöntekijän kanssa opiskelumahdollisuuksia. Ensin mietimme jatkoa merkonomitutkintoni pohjalta, mutta sitten projektityöntekijä ehdotti aikuislukiota.

Vähän aikaa mietittyäni aikuislukio alkoi tuntumaan hyvältä ajatukselta, mutta tuossa vaiheessa minusta tuntui, etten uskaltaisi mennä sinne. Minulla oli vielä epäilyksiä itsestäni ja siitä, miten minuun aikuislukiossa suhtauduttaisiin. En myöskään ollut varma siitä, pärjäänkö lukio-opinnoissa, joista minulla ei ollut mitään kokemusta. Klubitalon projektityöntekijä auttoi pääsemään epäröintini yli. Hän vakuutti minut siitä, ettei minun tarvinnut olla huolissani muiden hyväksynnästä tai siitä, selviytyisinkö opinnoista.

Menin aikuislukioon keväällä 2012. Projektityöntekijä tarjoutui tulemaan mukaani ensimmäisellä käynnillä, mutta päätin mennä yksin. Pääsin oppilaitoksen kirjoille opinto-ohjaajan kautta. Koululla oltiin hyvin vastaanottavaisia ja ystävällisiä, joka hälvensi pelkojani entisestään. Vähän aikaa koulua käytyäni se tuntui jo hyvältä ja täysin luontaiselta. Huomasin tulevani muiden opiskelijoiden ja opettajian kanssa hyvin toimeen, eivätkä lukion kurssit tuntuneet ylitsepääsemättömän hankalilta. Motivaationi oli tuolloin vahva, ja sitä se on edelleen.

Tämä hetki ja tulevaisuus

Vaikka motivaatio ei ole ollut ongelma, suurin haasteeni on ollut riittävä panostus yksittäisiin kursseihin. On kovin helppoa taantua vuosikausia vanhoihin tapoihin, joissa en tehnyt tarpeeksi työtä koulussa pärjäämisen eteen. Olen työstänyt tätä asiaa yhdessä Klubitalon työntekijän kanssa, ja esimerkiksi viimeisimmillä kursseilla saavutin sellaisen työnteon määrän, joka riitti noille kursseille asettamieni tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lukiota minulla on vielä noin puolet käymättä, mutta kuljen vääjäämättä kohti ylioppilaskirjoituksia ja lukiosta valmistumista. Minulla on jo jonkinlainen ajatus siitä, mitä aineita kirjoitan ylioppilaskirjoituksissa. Minulle on myös alkanut muodostua näkemys siitä, mitä haluan tehdä lukion jälkeen. Tämä näkemys oli vielä hämärän peitossa lukiota aloittaessani. Toivoin sen muotoutuvan sitä mukaa, kun suoritan erilaisia kursseja ja huomaan, millaiset asiat minua eniten kiinnostavat, ja tämä toive on toteutunut. Minulla on nyt selkeitä unelmia siitä, mitä haluan vielä tulevaisuudessa opiskella ja tehdä. Tavoitteeni on yliopistossa. Vain aika näyttää, toteutuvatko tämänhetkiset opiskeluun liittyvät haaveeni. Tiedän niihin liittyvän paljon haasteita, mutta nyt olen päättänyt edetä askel kerrallaan ja katsoa, mihin tämä tie minut johtaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Tietoja

This entry was posted on 18 kesäkuun, 2014 by in Opiskelijan näkökulma, Tuettu opiskelu and tagged , , , .
%d bloggers like this: